Ounasjoki on aikojen alusta asti ollut tärkeä kulkuväylä ja elinkeinon tuoja joen varren asukkaille. Asutusta alueella on ollut jo 8000 vuotta, tästä on todisteena Lehtojärveltä löytynyt puinen hirvenpääveistos. Aikana ennen Kemijoen valjastamista sähköntuotantoon Ounasjoki oli Suomen parhaita lohijokia. Poronhoidosta, metsästyksestä ja kalastuksesta elantonsa saaneet saamelaiset viettivät kesät anteliaiden apajien äärellä jokivarressa. Ounasjoen kalansaaliit houkuttivat ihmisiä muuttamaan kauempaakin jokivarteen. Tulokkaat kaskesivat jokivarren niittyjä pelloiksi ja perustivat maatiloja. Näin jokivarsi sai pysyvän asutuksen – ja samalla alkuperäisasukkaat pakotettiin kauemmas pohjoiseen.

Uitto eli puun runkojen kuljettaminen virran mukana on tunnettu jo 1600-luvulla. Kun metsäteollisuus kiinnostui Lapin vihreästä kullasta 1800-luvun lopulla, alkoivat suurimittaisemmat uitot Ounasjoellakin. Uittojen helpottamiseksi raivattiin Ounasjoen koskia, joita on 1990-luvun puolivälin jälkeen kunnostettu ennalleen.

Ounasjoella on melojille useita helposti saavutettavia aloitus- ja lopetuspaikkoja. Se sopii hyvin eripituisten – parista tunnista viikon mittaisiin - melontavaelluksiin. Ounasjoen pääuoman kosket ovat pääosin helppoja (I), joten se soveltuu hyvin myös vähän melontakokemusta omaaville. Koskiluokitus vaihtelee I – II (III).

Luokitus on tehty (Kittilä - Rovaniemi27.- 28.7.2010, Hetta - Kittilä 2.-3.8.2010) korkealla kesävedellä. Poikkeava vesitilanne voi muuttaa luokitusta. Vaikeimmat kosket ovat Kurkkio, Köngäs ja Molkoköngäs, jotka voivat olla isolla vedellä III luokkaa.

Kalastuksesta kiinnostuneille Ounasjoella on paljon annettavaa. Vuoden 2003 parhaaksi kalastusalueeksi valitulla joella saaliiksi voi saada taimenen tai harjuksen. Koskista ja suvantopaikoista löytyy apajia niin perhokalastajille, heittokalastajille kuin uistelijoillekin. Joen varren kylissä voi tutustua alueen historiaan ja elämäntapaan, jota virtaava vesi on omalla tavallaan muokannut.